Salmin seurakunnat

Salmin pitäjän väestö jakautui neljään eri seurakuntaan; Salmin kreikkalais-katolinen seurakunta, Mantsinsaaren kreikkalais- katolinen seurakunta, Pitkärannan kreikkalais-katolinen seurakunta sekä Salmin evankelis-luterilainen seurakunta.

Salmin kreikkalais-katolinen seurakunta

Suurin yksittäinen seurakunta oli Salmin kreikkalais-katolinen seurakunta, jonka pääkirkkona toimi viimeiseksi Pyhän Nikolaoksen kirkko Tulemassa. Vuonna 1939 seurakuntaan kuului lähes 8500 salmilaista.

Tämän seurakunnan historia ulottuu kauas historiaan, sillä jo 1600-luvulla seurakunnalla oli oma puukirkko Kirkkojoen länsirannalla. Samainen kirkko rappeutui 1700-luvun lopulle tultaessa, mutta samalle paikalle rakennettiin uusi puukirkko. Puukirkon lähettyvillä oli hautausmaa ja joen kahta puolta pappilan rakennukset.

Vuonna 1824 valmistui Salmin silloinen lahjoitusmaiden omistajan kreivitär Anna Orlovin lahjoittamana uusi, tiilirakenteinen kirkko Tulemaan korkealle mäelle. Kirkossa oli kolme alttaria, ikonostaasi sekä runsaasti pyhiä kuvia. Kellotornissa oli yhteensä 11 kelloa. Vaikka seurakunnalla oli nyt uusi kirkko, haluttiin seurakunnassa säilyttää myös vanha puukirkko Kirkkojoen varrella hyväkuntoisena, joten vuonna 1866 kirkko kunnostettiin. Myöhemmin vuonna 1882 samainen puukirkko siirrettiin Mantsinsaaren seurakunnan käyttöön.

Paitsi Tulemassa, oli Salmin kr.-kat. seurakunnalla viime vaiheessa myös kaksi suurempaa kirkkoa sekä 17 pienempää rukoushuonetta seurakunnan alueen kylissä. Vuonna 1906 Manssilaan rakennettiin lahjoitusvaroilla kirkko ja vuonna 1910 rakennettiin kirkko myös Orusjärvelle. Tämä Orusjärven kaunis puukirkko on säilynyt varsin hyväkuntoisena näihin päiviin asti. Seurakunnalla oli myös omaisuutta; seurakunta omisti pappiloiden kaikki rakennukset, vanhainkodin, seurakuntatalon sekä 55 hehtaaria peltoa ja 2700 hehtaaria metsämaata.

Seurakunnassa oli pysyvästi 2-3 pappia, diakoni sekä 1-2 kanttoria. Jumalanpalvelukset olivat venäjäksi tai kirkkoslaaviksi vuoteen 1919 asti, jolloin suomi tuli seurakunnan jumalanpalveluskieleksi.

Seurakunta lakkasi olemasta 28.3.1950 Siilinjärvellä pidetyssä päättäjäisjuhlassa.

Salmin kr.-kat. seurakunnan esimiehet (Vuodet jolloin virassa)

  • Filip Konstantinov 1772-1805
  • Johannes Emeljanov 1805-1815
  • Nikolai Saostrovskij 1815-1822
  • Vasili Drematskij 1822-1835
  • Gabriel Sotikov 1835-1873
  • Jaakko Sabolotskij 1873-1897
  • Nikolai Sotikov 1897-1907
  • Nikolai Vasiljev 1907-1909
  • Konstantin Jakovlev 1909-1917
  • Johannes Railas 1917-1950

Mantsinsaaren kreikkalais-katolinen seurakunta

Alunperin Mantsinsaari oli osa Tulemassa toimivaa Salmin kr.-kat. seurakuntaa, kunnes se vuonna 1884 irrotettiin omaksi seurakunnakseen. Vuonna 1939 jäseniä tässä kokonaisuudessaan Mantsinsaaren sekä Uuksalonpään ja Lunkulan kylät sisältäneessä seurakunnassa oli yhteensä 1355 hekeä.

Seurakunnan kotikirkko oli vuonna 1882 Kirkkojoen varrelta Mantsinsaareen tuotu vanha puukirkko, joka tuhoutui talvisodassa kokonaisuudessaan. Seurakunta omisti kirkon ja rukoushuoneiden lisäksi seurakuntatalon sekä 150 hehtaaria metsämaata.

Mantsinsaaren seurakunnan esimiehinä toimivat vuorollaan seuraavat henkilöt: Ivan Okulov, Leonid Stepakov, Georgi Pevtsov, Aleksanteri Loginevski, Vladimir Pevtsov, Aleksanteri Jakubov, Elias Kotshatov, Viktor Ritamo, Vladimir Talsa sekä Artemi Palsola. Seurakunta lakkautettiin vuonna 1950.

Pitkärannan kreikkalais-katolinen seurakunta

Pitkärannan seurakunta oli Salmin ortodoksisista seurakunnista pienin. Tähän Pitkärannan puolella toimineeseen, mutta Salmin Uuksuun ulottuneeseen seurakuntaan kuului Salmin puolella noin 1100 henkeä. Seurakunnan johdossa olivat ensin pastori Petsalo, sitten pappismunkki Pietari sekä viimeisenä pastori Kuha kunnes seurakunta lakkautettiin vuonna 1950.

Salmin evankelis-luterilainen seurakunta

Vuonna 1639 Ruotsin kuningas Kustaa II Adolfin määräyksestä perustettiin Salmiin luterilainen seurakunta. Seurakunnan kotipaikka oli ensin Miinalan kylä, jossa kerrotaan sijainneen seurakunnan ensimmäisen kirkon. 1700-luvun alussa Suuri Pohjan sota riehui mm. Salmissa, jonka seurauksena luterilainen väki väheni niin, ettei uutta seurakuntaa saatu sodan jälkeen kokoon, joten Impilahden seurakunta otti Salmin luterilaiset omaan seurakuntaansa.

1850-luvun jälkeen syntynyt Salmin sahateollisuus toi Salmiin runsaasti uutta luterilaista siirtolaisuutta. Aluksi seurakunnalla oli vain yksi kiertävä pappi mutta pian seurakunta erotettiin omaksi rukoushuonekunnakseen. Tulemajoen rannalla oli vanha, vuonna 1877 rakennettu puukirkko seurakunnan käytössä. Vuonna 1907 Salmin luterilaiset saivat Impilahden kirkkoherran apulaiseksi nimitetyn oman pastorin ja kaksi vuotta myöhemmin seurakunta aloitti kirkonkirjojen itsenäisen ylläpidon. Samana vuonna (1909) vanha puukirkko korjattiin valtion varoin ja siihen lisättiin kellotorni, asennettiin lämmityslaitteet sekä urkuparveke. Kirkkoon mahtui 300 seurakuntalaista. Vuonna 1922 syntyi itsenäinen Salmin evankelis-luterilainen seurakunta, joka sai oman kirkkoherran niinkin myöhään kuin vuonna 1937. Vuonna 1939 seurakuntaan kuului 1500 jäsentä.

Seurakunta lakkautettiin virallisesti 18.12.1949 Lapinlahdella ja Siilinjärvellä järjestetyissä juhlissa.

Evankelis-luterilaisen seurakunnan johtajat (Vuodet jolloin virassa)

  • Lauri Konstantin Eerola (kirkkoherran apulaisena) 1907-1912
  • Johan Alfred Viherluoto (kirkkoherran apulaisena) 1912-1924
  • Julius Utriainen (vt. pappi) 1924-1925
  • Johan Aatto Terho (vt. pappi) 1925-1929
  • Matti Juhani Huhtinen (vt. pappi ja vuodesta 1937 alkaen kirkkoherra) 1929-1937 ja 1937-1943
  • Sotilaspastorit Mäkinen, Vetserinen, Heikinheimo sekä P.O. Huhtinen (kukin vuorollaan) 1943-1944