Sijainti
Lyhintä tietä pitkin noin 40 kilometriä Tulemalta pohjoiseen, Salmi-Suojärvi maantien varressa Käsnäjärven ympärillä.
Kyläkuvaus
Asukkaita tässä hevosenkengän muotoisen Käsnäjärven ympärille syntyneessä laajassa kylässä oli noin 700 ja talojakin noin 110. Kylänosia olivat Myllyselkä, Matjfeiju, Niemi, Pohjukka, Karpanmäki, Juurakonmäki, Järvenpää, Homizanmäki, Mensoilu, Onninselkä, Muanoilu sekä Hepomäki.
Elantonsa kyläläiset saivat pääasiassa metsätöistä ja kalastuksesta. Maanviljelys oli vähäisempää. Erityisen huomion ansaitsee kylän kauppayhteyksien runsaus, sillä kylän lävitse kulki merkittävä ikimuistoinen kauppatie Koirinojalta Itä-Karjalaan.
Kylää ympäröivissä metsissä sijaitsi lukuisia metsä- ja metsänvartijakämppiä, joita metsurit ja metsästäjät käyttivät ahkerasti. Käsnäselkää ympäröivät laajat valtion omistamat korpimetsät houkuttelivat karhunpyytäjiä metsästämään karhuja, joita noilla seuduilla olikin runsaasti.
Käsnäjärven Kalmistosaari toimi ikiaikaisena hautapaikkana kyläläisille. Kalmistosaaressa sijaitsi myöskin rukoushuone. Uusi hautausmaa oli perustettu Tormasun niemeen. Kylässä oli myös Salmin rajavartiolaitoksen 4. komppanian kasarmi.
Kylän suvut (ajalta ennen talvisotaa)
Boljo, Eevala, Hattara, Herranen, Hiltunen, Homila, Hongoi, Hotti, Hurri, Hämäläinen, Julkunen, Järvenpää, Kapanen, Kivioja, Kokko, Kokkonen, Kortelainen, Kotikangas, Kuismin, Kujanto, Kutjoi, Kähkönen, Leppälä, Leppänen, Lomu, Maaninen, Marjanen, Martinen, Marttinen, Mensakoff, Mensiö, Mensonen, Metsäpelto, Myllyselkä, Onninselkä, Ortila, Plaketti, Pulliainen, Retsu, Retsu, Rummukainen, Ruotsi, Räty, Saarinen, Seppä, Sihvonen, Sirkko, Sula, Suvala, Tienpuoli, Tormatsu, Viherlehto, Vuorio, Välskäri.
Merkittävimpiä kohteita
Käsnäselän kansakoulu
Posti
Mylly
Sirkkelisaha
Kirinlinna (seuratalo)
3 kauppaa
Kaksi rukoushuonetta
Lehtileike Käsnäselän tapahtumista
sodan varjossa vuonna 1939
Teksti on löytyneestä lehtileikkeestä ja siinä käsitellään Salmin Käsnäselän tapahtumia syksyllä 1939. Kirjoittaja on Käsnäselän kansakoulun johtajaopettaja Nikolai Ruotsi. Tekstin alkuperäinen julkaisupäivä tai -lehti ei ole tiedossa. Teksin puhtaaksikirjoittanut Kari Terho.
Demarkatsionilinja
”Oli logakuun algu v. 1939, konza meijän edustajat oli kutsuttu Moskovah n’euvottelemah moan ”vaihtoskaupois”. Sil aigoa oli Suomi jo varuilleh da kutšui kai nuoret miehet ylimeäräzih kerdavusharjoituksih. Meijängi rajakylän kanzakouluh oli jo majoitettu joukko suojeluskundalazia da uuzii vähitellen liženi. Sanotun kuun 9 päivännä kävyin vie Salmin kunnantoimistos noudamas enzi kerdoa muodih tulluzie ostokorttiloi da sain sie tiedeä, jotta erähät salmilazet oli jo otettu ”livohka” loitombakse rajas dai kunnan arkistotgi oli jo käskietty siirdeä sie eäres. Samana peän tulin vie Imbilahten Ristiojan kanzakoulul, kus näin, gu lokme suurda lendokonhta lennettih ihan peän peälitši pidäen ylen suurda ”röbineä” – ne oldihgi enzimäzet rajan tagoa tulluot ”kotkait”, hos emmo side vie sil kerdaa täyzin uskonnuh. Vasta ku illal tulin kodih Käznäselgäh, sanottih sie, jotta ne samat ”linnut” oli omangi koulun peälitši lennetty da tuldu Tulomjärves päi.
Oli selvä, jotta ei nene linnut ihan nareko muga julgiesti lenneldy, siid pidi olla mitahto tagan. Juohtui mieleh segi, jottei ažietta ne sodilasurkkijatgi, špionat, Suomen puolel käydy. Olihäi yksi heis vastevai joudunnuh sie meijän kyläs kiinigi. Merkillizet oldih negi ”taivahan merkit” – suuri tulirista taivahal, kudai oli erähännäyön nähty meijän kylän mužikat. Tämä kai ei ennustannuh hyveä. Jo toizenna peän, so. 10.10.39 pidi lopettoa koulu, gu melgein kogo taloi tarvittih sodilasmajoitukseh dai muitagi ei opastamine näis merkilöis loadinnuhes. Laskies lapsie kesken päiveä eäres koulus myvvittelin heidä lubavol, jotta terväh kerävymmö uvvestah jatkamah kouluu, gudai vai Moskovah nevvottelut loputah. Lapsis kuitengi monet herähtettih itkuh kodiloih lähties, gu hyö vikse ollostettih, što tämä oli heil jälgimäine kerda salvata tämän koulun ukset. Da mugahäi se oligi!
Viestit Moskovas päi, kudamie joga päiveä koulun radios sodilahien ker kuundelimmo, ei oldu ylen vesselät. Ližäkse liikui kaikenloaduzie huhuloi. Erähät pagistih Hangon, Suomenlahten soarien da Ahvenenmoan luovuttamizes, erähät Karjalan kannakses da muus sen tabazes. Kaikis oigiembas nägyi – nygöi jällespäi kattšoes – olevan meijän urheiluseura ”Kirin” puhienjohtai Pekka Lomu, kudai kuspäi liene olluh soanuh kuulla, jotta ”dovarišat” voaditah kogo Viiburin leänii, hotjoi mi ken ei voinuh uskuo sida tovekse. Toizet oldih siid mieles, että vie Porajärven da Rebolangi soammo vaihtokse Suomenlahten soaris, kudamie olis meijän olluh vaigie puolustoa. Ni ken ei ollut kuitengi rakas andamah Ahvenenmoada , Hanguo da Kannaksen linnoituksie. Erähät oldih muga jyrkät, što ”ni d`uimoa” ei olis luovutettu eigo vaihtettu. Tosi ažies ei ni ken vie uskonnuh putilleh sodah, vai kaikin oldih sidä mieldä, että Moskovas tullah vie mihtahto ”kompromissih” – sobimukseh ilmai vainata.
Mugo kului aiga logakuun loppuh. Rajal käyjät pardivot tuodih viestilöi ”noaburin” varustelulois. Minägi käin kerran heijän ker Tulomjärven rajal kuundelemas dovarisšoin paginoi, ne gu oli sie ylen äijil midälienöv räšketty. Sil kerdoa paginoa da ni muudu kolkehta emmo kuulluh, vai ugodimmo dogadie, što ihan rajalinjan viereh oli metšän keskeh vastevai rakendettu uuzi lendokonehien tähystystorni. Segi ei merkinnyh hyveä.
Erehännä peän tuli moaherras käsky rajakylien evakoimizes. Tämä meärävys koski kaikkii kymmenen kilometrin peäs rajas olijoi kyllii. Sen mugah jovvuttih evakoidavakse Salmin kylis Manšil, Rajaselgy, Kanabro, Kaunoiselgy da Käznäselgy. Yhtennä peän viedih meijän kyläs kogo karja Lemettih da sie ielleh Sordavalah. (Evakoijes erähät žiivatat paittih da tuldih järilleh kyläh libo jeädih mettšäh). Toizenna peän, so. logakuun 28:nna pidi lähtie sivililöin, vai nuorembi miesvägi jätettih työvelvollizinna linnoitutyölöih. Siid vaste nouxi ”hälämeälä”, itku da papatus, ku autot tuldih rahvasta noudamah! Enzi vuorol työttih vai akat da lapset, migäli autoloih synnyttih (sovittih), toizel da kolmandel kerral jatkettih evakoimista samah tabah ja otettih muidagi lähtijöi – alaigäzie brihattšuloi da vanhemboa miesvägie.
Pahinda äläkkeä pietih pienet lapset da akat, kudanat soadih ottoa matkah vai vähäine evästä da kudamidägi vaatemyttyy – tilan ahtaus autolois da tuline kiireh ei annettu ottoa enembeä. Jälgimäzes vuoros peäzin minägi lähtemäh. Sai politsie Karozel meärävyksen sotatoa eräs 85-vuodine ukko, Välskäri, Lapual – tyttäreh luo. Da juuri gu olimmo starikan ker Hotin pihas autuo vuottamas, tuligi tupsahtih sih – Lapuan linja-auto! Se oli tuonuh pohjalazie rezerviläizie sinne rajoil da pandu senjälles salmilazie evakoimah. Täs Lapuan autos myö siid i peäzimmö rettšuliston ker sinä yön Koirinojah da ielleh ”härgävounulois” Matkaselgäh. Huondeksel muud salmizet evakot viedih ielleh Rääkkyläh, a myö ukko Välskärin ker jatkoimmo matkoa Pohjanmoal.
Täsbo myö nygöi tulemmogi sih ”demarkatsionilinjah”. Jo ennen evakoimista liikkui sie rajal moinegi huhu, jotta ve’alazet voaditah rajal tyhjendettäväkse kymmenen virstan levehys demarkatsionilinja, kudamal ei soas ollu kui sanotah ”ni kukkoi kurizijoa, ni kanoa koakattajoa”, kui hyö omahgi puolel oli jo äijeä aijomba moine linja tyhjendetty (ezim. Rajaselläs, Hyrsyläs da kuuleman mugah Puolangi rajal). Gu nygöi tuli rajakylil nengomaine evakoimismeärävys, ga jogahine uskoigi, jotta hygöi se ongi tozi kyzymukses, hygöi se demarkatsionilinja laitahgi, sidä suurembal syyl, gu kymmendä kilometrii rajas loitomba olijat kylät, koavakse hos Uomas, jätettih rauhah. Tämä se vasta mielet abevuttigi, ku jogahine evakko duumaittši, jotta tämä ongi viimine lähtö kodikyläs – mendähes Moskovan n’euvottelut kui tahto. Sidä ajatelles ozuttigi azie olevan juuri muga. Eloloin menetysgi ei tundunnuh muga atkalal, ku jeähyväzien sanonda kodikyläl, kus monet oli igä kai eletty. Olihäi siid akoil muudagi huolda: ”Kuhai vai ukot eloh jeädäs, a muu oli kuitah” , kuului hengästyksie.
Täs pidäs mainita vie eräs sana siid Lapuan matkas. Oli minul sen ukko Välskärin ker matkal kuda-midägi griezoa. Ukko näid ei eläissäih olluh käynyh Imbilahtie da Salmii taembanna eigö nähnyh raudadorogoa. Sendäh oligi hänel nygöi matkan varrel yhtä da toista kummeksittavoa. Gu viimizel juna oli tulemas Lapuan azemal, sanoi ukko konduktööril: ”Aseta vai, herru, juna Mikko N’evalazen pihah”. Konduktööri arbai järgieh, miitus matkalaine on hänel kyvvis da hyvähloaduh itšekseh muhahtellen azetti ku azettigi junan – katšos kummoa! – ihan ”Mikko N’evalazen pihah”, se meijän vagon gu näit ugodi azettumah juuri radamestari N’evalazen taloin kohtah, kuh myö starikan ker olimmogi menos. Oli muil siid jällespäi iluo, vai ukko Välskäri jäi iellehgi sih uskoh, jotta juna azetettih oigieh kohtah juuri hänen ”käskys”. Ei se ukkoine miuten sie Pohjanmoal hätkie elännyh, vai kuolla kupsahtih jo sinä talven da sinne havvattihgi. O sancta simplicatas – pyhä prostohus! Ylen oli mugava starikkaine – pokoiniekku..
Moskovan kolminkerdazet n’evvottelut kestettih kogo marraskuu, da gu ne viimizel katkettih, ruvettih monet kaupungilazet evakot siirdymäh kodiloihpäi. Minägi sain kehoitukse mennä Rääkkyläh pidämäh kouluu salmilazil evakkolapsil, vai siid hommas ei tulluh ni midä. Juuri ku tulin sinne Rääkkylän Oravisaloh, syttyi soda. Kaksi n’edälii sie ”katšoimmo loaduu, kunne päi loadu loaduu”, kuni toas uuzi meärävys siirdeä kai siepäi olijat evakot Jalasjärven kundah Edelä-Pohjanmoal, kus vie nygöigi suurin oza heis on uutta, lopullista siirduo Oulun leänih vuottamas, – erähät on kuuluu sinne jo siirrettygi.
Maaliskuuus 1940 saimmo kuulla sengi, kui levei toverillinen ”demarkatsionilinja” Moskovas oli peätetty Karjalah loadie. Siid miel n’evol’as juohtuttih mieleh Pekka Lomun – pokoiniekku segi!- sanat, ku häi vie rezervis olles vaguutti, jotta ”dovarišat voaditah kogo Viiburin leänii. Mugahäi se ažie lopuškal menegi. Rajakylien rahvas ei tyhjeä itkietty kodilois jeähyväzie ottaes, vai täh demarkatsionilinjan vyöhykkeheh koudui moni muugi, ei yksistäh Salmin pidäjän rahjakylät..
Meijän kylä hävitettih ozakse jo enzimäizenna sodapäivänä, so. 30.11.39. Sinä peän paloi Käznäsellän puolimiljonahine koulutaloigi kaikkine hyvyksineh da kirjoineh. Vai viizi avaida jäi muistokse kogo talois. Vähästä myöhembin tuhovui urheiluseuran kaunis ”Kirilinna” da monda muuda rakennusta. Eigo se kumma olluhgi, gu kylä joudui ihan enzimäzeh ”räkkeh” da sen läbi kulgiettih kogonazet vihollizen diviiziet sego muut brigoadit. Suuri oli kylän ihmismat’erjoalan menetysgi: kaksikymmen viizi nuorda sangarri ”kikkoi” rindamal – enimbäkseh Tolvajärvel da Kollahal – da lizäkse vie kaksi miestä meni sovan jälgiseuravuksih. – Olihäi siid kyläl ”ristoa” kylläkse; vikse se taivahal nähty rista toven ozutti. Moni karjalaine n’eidine soabi nygöi lauloa vanhan pajon sanoil:
”Tapettih tiettuo voimal,
lagiel pellol viruu;
savustu ei varannuh,
– duumaittši häi minuu”..
Kogo sen sodatalven da vie mennyön kezän oli nämien rivilöin kirjuttai sie Jalasjärvel siirdoväin hommis. Vai kolme n’edälii sai olla lomal velleh luo Lapis Ylimuonivos, kudai reižu voadis oman kirjutuksen. Elokuus hurahutettih minuo tänne Keski-Suomeh – Kannonkosken Hilmonkoskel Valamoin munkkiloi segah kilvoittelemah… Tänä kezän toki heis lopuškatgi vijjäh Uuden Valamoih Papinniemel dai minuu reähkähistä siiretäh toaste kunnetahto ”Uudeh Jerosalimah”.
N.R:si ”
(Tästä Nikolai Ruotsin (nimimerkin N.R.) 50 vuotishaastatteluun Laatokka -lehdessä toukokuussa 1940).
